Kirjoittaja Taneli Kokkila

Moni ystäväni on tehnyt päätelmän, että MEKin talousjohtajan tehtäviin kuuluu matkustaminen. Usein vastaan, että kuuluu, mutta menopaluulipun hinta on parhaassa tapauksessa 2,50 euroa ja pahimmassakin selviää viidellä eurolla. Työmatkani suuntautuvat pääsääntöisesti MEKin konttorista Töölönkadulta TEMin pääkallopaikalle Aleksanterinkadulle.

No, on tässä elämässä tullut kierrettyä muutakin kun Saimaata!
Viime vuosina matkustaminen lapsiperheen isänä on kirvoittanut kasvoilleni vähintään saman ilmeen, mitä se on maratonilla 38 kilometrin kohdalla. Odottaa sitä, että kalkkiviivan ylitettyä saa juoda huurteisen ja käydä suihkussa. Maratoneilla näin on käynytkin, tosin huurteinen ei ole jäänyt yhteen. Matkoilla kaikki ei ole aina näin.
 
Uudessa-Seelannissa matkatessa keväällä 2008 poikani oli kahdeksan kuukauden ikäinen. Muut matkaajat, siis äiti ja isä, olivat hivenen kokeneempia. Mahtavan maan kiertomatkaa ajatellen auto oli vuokrattu kansainvälisen, Suomessakin toimivan tutun ja turvallisen vuokrausfirman kautta – luottaen luonnollisesti heidän standardeihin.

Totuus paljastui Aucklandin lentokentällä. Takana oli uuvuttava lentomatka. Auto oli ok, mutta turvaistuin puuttui. Jäin sanattomaksi, vaimoni ei. Aikamme keskusteltuamme sangen ystävällisen virkailijan kanssa selvisi, että heidän järjestelmiensä kautta turvaistuimen varaaminen on mahdollista, mutta halutun mallin saaminen on epävarmaa. Asia kuulemma katsotaan aina tapauskohtaisesti paikan päällä. Ja me (vaimo) katsoimme – ei löytynyt mukamas sopivaa. Yöksi hotelliin ja aamulla selvitettiin lisää.
 
Säiden puolesta upea aamu valkenikin. Hotellin aulassa odotti vuokrausfirman edustaja turvaistuimen kanssa. Selvisi, että vaimoni tilaamien standardien mukaista istuinta ei Oseaniassa ole normaalisti, mutta meille turvaistuin oli erikseen tilattu. Sattumaa oli sekin, että istuin oli saapunut kanssamme samalla lennolla Kuala Lumpurista.

Ajeltiin muuten likipitäen 4 000 kilometriä. Ainoa joka ei korottanut ääntään, oli turvaistuin.
Tarinan opetus lienee, että tämä kansainvälinen autovuokrausfirma oli unohtanut päivittää nettisivuilleen eri mantereiden/maiden väliset poikkeavuudet turvaistuinten osalta.
Olimme tehneet varauksen suhteellisen myöhään, jonka johdosta meitä ei asiasta lähestytty. Joka tapauksessa turvaistuin tuli, tosin muutama minuutti liian myöhään. Se kuitenkin pelasti matkamme. Niin teki myös autovuokrausfirma ja luottamus säilyi. Matkan jälkeen sain heiltä sähköpostin, jossa todettiin, että käytäntö on muuttunut. Laadukasta!

Taneli Kokkila on Matkailun edistämiskeskuksen (MEK) talousjohtaja