Villellä ja Pertillä oli kummallakin euro. Miehet tapasivat; Ville antoi euronsa Pertille ja Pertti omansa Villelle. Kun he erkanivat, kummallakin on edelleen yksi euro.
Jos sen sijaan Villellä ja Pertillä olisi kummallakin ollut idea, ja he olisivat kertoneet ideansa toisilleen, heillä molemmilla olisi ollut kaksi ideaa.

Ideat ovat tärkeitä, kun perustetaan yritystä. Pankinjohtajat puhuvat 2-1-0 –yrityksistä. Kaksi miestä, yksi idea, mutta ei yhtään rahaa.

Pertti oli kuitenkin yrittämiseen haluton, tyypillinen suomalainen. Hän meni palkkatöihin ja joutui jopa vaihtamaan nimensä, kun töihin haluttiin expertti. Ville sen sijaan perusti yrityksen ja menestyi. Myöhemmin yritys kylläkin meni konkurssiin, niin kuin jokainen yritys aikanaan menee, ellei tule sitä ennen fuusioiduksi toiseen firmaan. Ja sitten aikanaan mennään yhdessä konkurssiin. Kaksin aina kaunihimpi.

Suomessa konkurssin kärsinyt saa leiman otsaansa, ja monenlaista muutakin harmia, usein lop-puiäkseen. Aivan kohtuutonta! Tiedän ihmisiä, jotka ovat sinnikkäästi perustaneet uuden yhtiön ja menestyneet sillä hienosti – kunnes taas mennään konkurssiin.
Nousun, uhon ja tuhon aikajänne voi tosin olla satojakin vuosia. Mutta lopulta tullaan finaaliin. Suomen ennätystä pitää hallussaan Frenckellin kirjapaino, joka perustettiin 1642. Se meni vasta 2000-luvulla konkurssiin.

Sama kehityksen kaari koskee valtiota ja valtioliittoja. Rooman valtakunta käsitti aikoinaan liki koko tunnetun maailman. Hallitsemisotteetkin olivat tarvittaessa varsin ronskeja. Ei ollut tarpeen hymistellä äänioikeuksista, eikä pinnistellä konsensusta. Senaattorin vaimo saattoi uskoa, että puoliso tulee kotiin ennen pitkää, ja yllätys oli ikävä, kun hän tulikin päätä lyhyempänä. Nyt ei siitäkään maailmanvallasta ole jäljellä kuin saapasmaa ja Berlusconi. Viimeksi mainittu tosin on olemassa myös pitsana.

Tätä taustaa vasten vaikkapa EU näyttää huteralta viritykseltä. Sen hallinto on ranskalaistyyppinen, siis byrokratian maksimi. Reippaaseen EU-joukkoon on sumeilematta liitetty niin pohjoisen kurinalaiset tosikot kuin etelän hilpeät hidalgot ja itäisen Euroopan demokratian untuvikot. Rahaa ei tunnu olevan oikein kenelläkään. Velkaa sen sijaan on monilla vaikka muille jakaa. Kirjaimellisesti!

Ai että mitä tekemistä tällä jeremiadilla on laadun kanssa? Hyvällä laadulla voi lykätä konkurssia vuosikymmeniä, ja tehdä siinä välissä mukavasti tiliä. Tärkeä strateginen päätös on myös se, milloin firma tulee myydä, kääriä rahat taskuun ja jättää ikävä konkurssiin meneminen ostajan harmiksi.

Kirjoittaja on Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen