Heti alkuun tunnustus; minulla on joskus todella pitkä työmatka. Omalla ekoautolla Järvenpäästä Helsinki-Vantaalle, aamulentsikalla Kittilään, taksilla Leville, pari valmennuskeikkaa päivän mittaan ja illalla sama reissu toiseen suuntaan.
Tällainen työpäivä pistää syvältä sielusta, kun aiheeni on ympäristökoulutus ja vastuullinen yritystoiminta sekä tavoitteena päästöjen vähentäminen. Tunnustaminen helpotti. Huh huh!
Tämä on myös hyvä syy tsempata omaa elämäntapaansa muilta osin entistä ekologisemmaksi ja toisaalta katsoa, että asiakasyrityksissä varmasti tapahtuu todellisia tekoja, ei ainoastaan kauniita ajatuksia ja hyviä tavoitteita.

Ympäristötyötä on nykyään nasta tehdä. 15 vuotta sitten joitakin ihmisiä nauratti ammatinvalintani; kysyivät mitä sillä on tekemistä bisneksen kanssa. Eipä tarvitse selitellä enää, vaan nauttia ja naureskella vuorostaan itse.
Vastuullinen yritys on hyvä yritys. Matkailuyrityksellä on erityinen vastuu, koska se sijaitsee tyypillisesti luonnon keskellä ja hienoimpienkin maisemien täytyy olla hienoja vielä sadan vuoden kuluttua. Tai itse asiassa tuhannen vuoden vuoden!
Laatutyö ja ympäristötyö kävelevät yhtäjalkaa, käsikädessä ja vieläpä samaan suuntaan. Ne eivät lyö toisiaan korville.

Ajatella, että tällaistakin tapahtuu: hiihtohissit liikkuvat vihreällä energialla, buffet-pöydästä löytyy savustettua särkeä säilykkeenä – suomalaista tietenkin – ja yrityksen henkilökunta viettää virkistyspäivää keräämällä roskia.
Niin kauan kuin ympäristötyö on vapaaehtoista, yritys päättää itse tavoitteet ja riman korkeuden, silloin on kiva vääntää. Laki niskan takana tekee hommasta raskaampaa ja kalliimpaa, eikä ollenkaan niin inspiroivaa. Haluan sanoa, että nyt kannattaa olla mahdollisimman aktiivinen ja kekseliäs. Vakiintuneet toimintatavat muodostavat usein lakien vaatimuspohjan ja helppohan lakia on noudattaa, kun on tehnyt vaaditulla tavalla jo pitkään.

Mistä vastuullisissa yrityksissä huomenna puhutaan? Jos voi jotain päätellä nousevasta keskustelusta ja omien keikkojen määrästä, niin ainakin ruokatuotannon ympäristövaikutuksista.
Rakas ruoka, jokapäiväinen ilomme – mitä haitallista siinä voi olla ympäristön kannalta? Jätemäärät, vesien rehevöityminen, energian ja veden mahtavat käyttöluvut, näissä tilastoissa ruokatuotanto pääsee mitalisijoille, vaikkei haluaisikaan.
Julkisia hankintoja tekeville on ruokahankintojen ohjeistuksissa voimakkaasti esillä sesonginmukaisuus, paikallisuus, luomu- ja Reilun kaupan tuotteet. Ihan tuttuja asioita ravintoloiden ruokalistoilta, niistä pitää vainen muistaa kertoa tosi painokkaasti.
Suussa maistuu aina vaan paremmalta, kun tietää kuka on tämän kalan pyydystänyt ja mistä. Paitsi pakasteesta napattu ruijanpallas mantelikuorrutteella.
Meistä moni elää makujen muistoissa ja lomareissuista kertoo kavereille maisemat ja parhaat ruuat. Tehkää ruokaelämyksiä, antakaa aihetta hyville makumuistolle!

Oletko ajatellut tehdä jonkun hyvän ympäristöteon lähiaikoina? Minkä? Minä lupasin itselleni suosia entistä enemmän kasviksia ja vähentää naudanlihan käyttöä, se kun on korkeimmalla pallilla, kun lasketaan ruoka-raaka-aineen haitallisia ympäristövaikutuksia. Kun lehmä pääsee lautaselleni, sen on parasta olla luomua!
Otsikko ei viittaa vähälumisiin talviin ja ilmastonmuutoksen voimistumiseen, sen varmaan arvasitkin.

Erja Mähönen, ympäristökouluttaja