Kun olet matkalla hyvinvointi ja hemmottelu mielessäsi, ovat odotukset matkakohteen laadukkuudesta korkeat. Matkailuelämyksen onnistuminen tai epäonnistuminen on usein kiinni pienistä yksityiskohdista.

Olin muutama vuosi sitten lomailemassa eteläsaksalaisessa viiden tähden kylpylähotellissa ja siellä huomioni kiinnittyi erityisesti saamaani erinomaiseen palveluun. Meillä Suomessa on totuttu itsepalveluun. Tavarataloissa saa usein juosta myyjän perässä, jos haluaa apua ja ravintoloissakin joutuu joskus viittilöimään tuulimyllyn tavoin, ennen kuin saa kiinnitettyä tarjoilijan huomion.

Arvostin kylpylähotellin palvelussa sitä, että minua, asiakasta, tervehdittiin nimeltä jo heti vastaanotossa ja kaikki vastaanottomuodollisuudet tehtiin puolestani sillä aikaa, kun itse nautin mukavassa istuinryhmässä istuen talon tarjoamaa kuohuviiniä. Tämä palvelun laatu jatkui kautta linjan aina siihen hetkeen saakka, kun lähtiessämme pakkasimme tavaroitamme ulko-oven edessä olevaan autoon ja talon isäntä tuli sanomaan kädestä pitäen näkemiin.

Talon henkilökunta pikkolopojasta kahden Michelin-tähden ravintolakokkiin ja isäntäpariin oli huomaavaista ja avuliasta. He tuntuivat ennakoivan asiakkaan tarpeet. Loppujen lopuksi siitähän laadussa on kysymys – odotukset ylittävästä palvelusta tai kokemuksesta.

Hotellin tarjoama laadukas ja maksuton oheisohjelmapalvelu oli myös vaikuttava. Asiakkaat voivat joka aamu valita useammasta vaihtoehdosta, joihin kuuluivat muun muassa vaellusretki vuoristossa, ostosretki kuljetuksineen lähikaupunkiin tai viininkorjuuhetki.
Minä, joka en eläissäni ole osallistunut viininkorjuuseen, löysin itseni hotellin takana olevalta vuorenrinteeltä leikkuusakset kädessäni keräämässä viinirypäleitä. Ja noviisi kun olin, olin heittämässä kaikkein parhaimmat tertut homeisina roskiin. Tässä tapauksessa homeisuus oli kuitenkin laadun tae. Rypäleistä, joissa on Edelfäulea eli jalohometta, valmistetaan mm. kalliita jälkiruokaviinejä (esim. Sauternes).
Viininkorjuuretkemme kruunasi isäntäväen kanssa yhdessä syöty ja heidän tarjoamansa kevyt Vesper-ateria, johon kuului talon viinin lisäksi leikkeleitä, juustoa ja hyvää talossa leivottua leipää.

P.S. Törmäsin viime kuussa saksankielistä naistenlehteä lukiessani uudelleen kyseiseen kylpylähotelliin. Lehdessä kerrottiin kuvien kera eräästä, jo uransa ehtoopuolella olevasta laulajasta, joka oli esittänyt kylpylähotellin ravintolassa ikivihreitä kappaleitaan. Kesken esityksen laulajan housut valahtivat nilkkoihin. Paikalla olleiden vieraiden ravintolaillallinen ei tämän jälkeen ehkä ollut laadukkain mahdollinen, mutta elämyksellinen kylläkin. Tuskin he heti unohtavat ruoan lomassa tapahtunutta tahatonta striptease-esitystä.

Kuten suomalainen sanonta sanoo: sellaista sattuu paremmissakin perheissä!

Kirjoittaja Liisa Renfors toimii MEKin tuotekehitys- ja tutkimusyksikössä tuoteasiantuntijana